Herra ja rouva Smith: Erikoinen ja jakava vakoilutarina
Donald Gloverin Amazon Prime Videolla julkaistu ”Herra ja rouva Smith” -televisiosarja tarjoaa ainutlaatuisen ja epätavallisen tulkinnan klassisesta vakoilugenrestä. Merkittävästi Brad Pittin ja Angelina Jolien vuoden 2005 elokuvasta poiketen tämä sarja syventyy kahden salaperäiselle organisaatiolle työskentelevän vakoojan valehäästä todelliseksi muuttuvan suhteen monimutkaisuuteen.
Glover, joka tunnetaan kokeellisesta tyylistään sarjoissa, kuten ”Atlanta” ja ”Swarm”, tuo tähän vakoiludraamaan omanlaisensa sekoituksen outoa, filosofista ja joskus jopa kauhistuttavaa. Sarja keskittyy enemmän arkisiin keskusteluihin, kiusalliseen sanailuun ja hillittyihin illallisjuhliin kuin vakoilutrillereille tyypillisiin vauhdikkaisiin toimintakohtauksiin.
Sarjan pääosissa nähdään Glover itse John Smithinä ja Maya Erskine (”PEN15”) Jane Smithinä, kahtena milleniaalina, jotka vaihtavat tavalliset elämänsä tuottoisiin, mutta vaarallisiin tehtäviin. Heidän suhteensa kehittyy alkuperäisestä etäisyydestä aitoon romanttiseen yhteyteen, jota ruokkivat yhteiset adrenaliiniryöpyt ja heidän salaisen elämäntapansa paineet.
Jokainen jakso esittelee Smithien uuden tehtävän, ja mukana on tähtiä täynnä oleva vierailevien näyttelijöiden joukko, johon kuuluvat muun muassa Alexander Skarsgård, Sarah Paulson ja Paul Dano. Vaikka nämä tehtävät tarjoavat taustan tarinalle, tarinan ydin on Johnin ja Janen kehittyvässä suhteessa, joka tutkii heidän omituisuuksiaan ja avioliiton ylläpitämisen haasteita poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Sarja käsittelee heidän suhteensa monimutkaisuutta ammattinsa vaarojen keskellä. Jatkuva tuntemattoman rangaistuksen uhka epäonnistumisesta lisää jännitystä heidän jo valmiiksi monimutkaiseen elämäänsä.
Gloverin ja Erskinen välinen kemia, vaikka se onkin keskeinen osa lähtökohtaa, on ollut kiistanalainen asia joidenkin katsojien keskuudessa. Vaikka he ovatkin lahjakkaita yksilöinä, heidän yhteytensä ruudulla voi tuntua platoniselta enemmän kuin intohimoiselta, jopa intiimien kohtausten aikana.
Sarjan yleinen sävy on tahallisesti hillitty, ja se asettaa etusijalle intiimit hahmohetket räjähtävien toimintakohtausten sijaan. Tämä epätavallinen lähestymistapa on osoittautunut jakavaksi, ja yleisö joko omaksuu sarjan omituisen viehätyksen tai pitää sitä tylsänä ja tapahtumaköyhä. Sarja yrittää kumota odotuksia keskittymällä avioliiton monimutkaisuuteen vakoilun kontekstissa, mutta toteutus ei välttämättä resonoi kaikkien katsojien kanssa.
Lopulta ”Herra ja rouva Smith” on rohkea ja epätavallinen tulkinta vakoilugenrestä. Sen menestys riippuu katsojan arvostuksesta Gloverin omaleimaiselle tyylille ja halukkuudesta omaksua hitaampi, enemmän hahmovetoinen kerronta. Olipa se mielestäsi syvällisen oivaltava tai yksinkertaisesti outo, sarja jättää epäilemättä pysyvän vaikutuksen.
