Television ja Marquee Moon: Tarina punkin pioneerista
New Yorkin punk-skene synnytti 1970-luvulla monia ikonisoiduista bändeistä, mutta Television erottui joukosta. Vaikka bändiä pidetäänkin liikkeen kulmakivenä, heidän soundinsa ylitti tyypillisen punk-kaavan. Heidän debyyttialbuminsa, Marquee Moon, oli aluksi kaupallinen floppi, mutta siitä tuli aikakauden määrittelevä levy ja se resonoi musikin ystävien kanssa tänäkin päivänä. Yksi Televisionin ainutlaatuisen soundin avainelementeistä oli heidän innovatiivinen tapansa käyttää televisiosignaaleja, erityisesti VHF- ja UHF-taajuuksia, luodakseen tunnelmallisia ja kokeellisia äänimaisemia musiikissaan. Tämä epätavallinen lähestymistapa yhdistettynä Tom Verlainen runollisiin sanoituksiin ja bändin monimutkaiseen kitaravuorovaikutukseen erotti heidät aikalaisistaan.
Televisionin vaikutus ulottui musiikin ulkopuolelle. Heillä oli keskeinen rooli CBGB:n vakiinnuttamisessa New Yorkin punk-skenen keskukseksi. Kitaristi Richard Lloyd muistelee varhaisia päiviä, mukaan lukien ensimmäistä keikkaa, CBGB:n perustamista ja bändin lopullista sopimusta Elektra Recordsin kanssa.
Televisionin matkaa leimasivat sisäiset jännitteet, erityisesti Verlainen ja basisti Richard Hellin välillä. Hellin lähtö ja Fred Smithin tulo vakiinnuttivat bändin kokoonpanon ja tasoittivat tietä Marquee Moonille. Albumin luominen ei ollut ilman haasteita, kuten Lloyd kertoo kokemuksistaan tuottaja Andy Johnsin kanssa työskentelystä. Johns, joka tunnetaan työstään rock-jättiläisten, kuten Led Zeppelinin ja The Rolling Stonesin, kanssa, oli aluksi ristiriidassa bändin vision kanssa vähemmän kiillotetusta soundista.
Alkuperäisistä erimielisyyksistä huolimatta Marquee Moon äänitettiin suhteellisen lyhyessä ajassa, ja bändi luotti laajaan live-kokemukseensa albumin soundin muokkaamisessa. Lloydin erottuva kitaratyöskentely, jossa on monimutkaista vuorovaikutusta Verlainen kanssa, on albumin määrittelevä ominaisuus. Hänen panoksensa ulottui soolokitaran ulkopuolelle, sillä hän usein tuplasi osansa luodakseen rikkaamman ja teksturoidumman soundin.
Marquee Moonin menestys Isossa-Britanniassa oli jyrkässä ristiriidassa sen vastaanoton kanssa Yhdysvalloissa. Vaikka albumi sai kriitikoiden ylistystä ja omistautuneen fanikunnan, se ei saavuttanut laajaa kaupallista menestystä kotimaassaan. Sen vaikutus seuraaviin muusikkosukupolviin vakiinnutti kuitenkin sen aseman uraauurtavana teoksena televisioaikakaudella.
Bändin toinen albumi, Adventure, osoittautui pettymykseksi sekä bändille että faneille. Esituotannon puute ja siirtyminen pois vakiintuneesta live-ohjelmistosta johtivat vähemmän yhtenäiseen ja vaikuttavaan levyyn. Sisäiset jännitteet nousivat uudelleen pintaan, mikä lopulta johti bändin hajoamiseen vuonna 1978.
Television yhdistyi uudelleen 1990-luvun alussa ja julkaisi samannimisen kolmannen albumin vuonna 1992. Vaikka albumi esitteli heidän musiikillista kypsyyttään ja jatkuvaa kokeilua televisiotaajuuksien kanssa, siitä puuttui aiempien teosten raaka energia ja kiireellisyys. Yhdistyminen oli lyhytaikainen, ja Lloyd lopulta jätti bändin vuonna 2007 luovien erimielisyyksien vuoksi Verlainen kanssa.
Bändin myrskyisästä historiasta ja lopullisesta hajoamisesta huolimatta Marquee Moon on edelleen osoitus Televisionin ainutlaatuisesta visiosta ja kestävästä vaikutuksesta. Albumin monimutkainen kitaratyöskentely, runolliset sanoitukset ja tunnelmalliset äänimaisemat inspiroivat edelleen muusikoita ja kuuntelijoita. Television ja heidän vaikutuksensa musiikkimaailmaan on edelleen merkittävä.
