Rajanylityksiä: Crossing Lines -sarjan kriittinen tarkastelu

NBC:n rikossarja Crossing Lines kiehtoi yleisöä kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) alaisuudessa työskentelevän poliisiyksikön tarinallaan. Kokeneen näyttelijän William Fichtnerin johdolla sarja ylpeili korkeatasoisella tuotannolla ja monimuotoisella näyttelijäkaartilla, joka edusti useita Euroopan maita. Eri maista tulevien etsivien yhteistyö monimutkaisten rikosten ratkaisemiseksi osoittautui luonnostaan ​​vetoavaksi.

Sarjan kuvaus ICC:stä sai kuitenkin merkittävää kritiikkiä epätarkkuuksien ja vääristelyjen vuoksi. Keskeinen ongelma on fiktiivisen ICC-tiimin valtuutuksessa tutkia rikoksia, kuten sarjamurhia, huumekauppaa ja ihmiskauppaa – rikoksia, jotka eivät kuulu ICC:n todelliseen toimivaltaan. ICC keskittyy pääasiassa sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan, kansanmurhaan ja hyökkäysrikokseen.

Pilottijakso yrittää puuttua tähän toimivaltaongelmaan heikolla selityksellä, joka koskee ”ajankohtaisia ​​rikoksia” ja ”laitonta globaalia kauppaa”. Myöhemmin yksi hahmo väittää, että sarjamurhatapaus on ”jatkuva, järjestelmällinen ja rajat ylittävä hyökkäysrikos”. Tämä tulkinta venyttää dramaattisesti ICC:n tunnustamaa hyökkäyksen oikeudellista määritelmää.

Asiaa mutkistaa entisestään sivujuoni, jossa ICC vastustaa aluksi tiimin perustamista huolestuneena kansallisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta. Tämä huoli, joka on perusteltu kansainvälisen oikeuden todellisessa kontekstissa, voitetaan nopeasti keinotekoisella vetoomuksella tunteisiin ja epämääräisesti määritellyllä ICC:n tuomarin määräyksellä. Koko jakso korostaa sarjan löyhää otetta ICC:n oikeudelliseen kehykseen ja toimintamenettelyihin.

Epätarkkuudet ulottuvat keskeisen lähtökohdan ulkopuolelle. Pienet yksityiskohdat, kuten väärä ICC-logo, väärä sijainti (Hollanti Alankomaiden sijaan) ja ICC:n budjetin ylittävät teknologisesti edistyneet laitteet, myötävaikuttavat yleiseen huolimattomuuden vaikutelmaan tuomioistuimen kuvaamisessa. Jopa näennäisesti merkityksetön yksityiskohta, englanninkielinen pysäköintimerkki oletettavasti kansainvälisessä tuomioistuimessa, heikentää sarjan uskottavuutta.

Vaikka dramaattista vapautta odotetaan fiktiivisissä kertomuksissa, Crossing Lines ottaa vapauksia, jotka voivat vahingoittaa ICC:n imagoa ja yleisön ymmärrystä. Sarjan kuvaus voi vahvistaa väärinkäsityksiä tuomioistuimen roolista, valtuuksista ja toimivallasta katsojien keskuudessa, jotka eivät tunne kansainvälistä rikosoikeutta. Tämä väärä informaatio on erityisen huolestuttavaa Yhdysvalloissa, jossa skeptisyys ICC:tä kohtaan on jo yleistä. Crossing Lines voi pahentaa tätä skeptisyyttä esittämällä vääristyneen kuvan tuomioistuimen toiminnasta ja kyvyistä.

Uskottavampi ympäristö sarjan lähtökohdalle olisi ollut Interpol, kansainvälinen järjestö, joka helpottaa poliisiyhteistyötä rajojen yli. Interpolin nykyinen osallistuminen kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan on lähempänä Crossing Lines -sarjassa kuvattuja tutkimuksia. Interpolin valitseminen olisi poistanut tarpeen monimutkaisille perusteluille ja epätarkkuuksille ICC:n toimivallasta.

Alkuperäisestä kiinnostuksesta huolimatta Crossing Lines ei lopulta onnistunut saavuttamaan jatkuvasti korkeita katsojalukuja ja se peruutettiin kolmen kauden jälkeen. Sen ICC:n virheellinen kuvaus on kuitenkin edelleen merkittävä kiistakapula niille, jotka ovat huolissaan kansainvälisten instituutioiden tarkasta kuvaamisesta populaarikulttuurissa.