Knuckles-tv-sarja: Pettymys spin-offina
Knuckles-televisiosarja, spin-off menestyneestä Sonic the Hedgehog -elokuvasarjasta, sai ensi-iltansa äskettäin Paramount+-palvelussa. Elokuvat onnistuivat välttämään monia live-action-sovitusten yleisiä sudenkuoppia, mutta Knuckles-sarja valitettavasti lankeaa niihin. Sarja keskittyy Wade Whippleen, elokuvien koomiseen apupolicsiin, Knucklesin sijaan. Lähtökohtana on Knucklesin kouluttaminen Wadesta soturiksi, mutta heidän kemiansa ruudulla on heikkoa, eikä käsikirjoitus hyödynnä heidän vastakkaisia persoonallisuuksiaan. Waden hahmo ei ole erityisen hauska eikä mielenkiintoinen, ja hänen hahmokaarensa tuntuu pinnallselta ja ennalta-arvattavalta.
Sarja kamppailee keskeisen lähtökohtansa toteuttamisessa. Jatkuvasta ”koulutuksesta” puhumisesta huolimatta Knuckles ei koskaan anna Wadeille mitään merkityksellistä opetusta tai ohjausta. Ei ole taitokehitystä, fyysistä kuntoa tai edes aitoa halua Waden puolelta tulla soturiksi. Hänen todellinen tavoitteensa on voittaa keilailuturnaus joukkueensa ”The Warriorsin” kanssa. Sarja tuntuu enemmänkin road tripiltä Renoon turnaukseen kuin soturin koulutusmatkalta.
Kuusiosaisella sarjalla on hyvät puolensa, mutta se kärsii merkittävistä puutteista. Ensimmäinen jakso, jonka on ohjannut Jeffrey Fowler ja jossa on vierailuja Sonicilta, Tailsilta ja Maddie Wachowskilta, onnistuu parhaiten vangitsemaan elokuvien sydämen ja huumorin. Se keskittyy Knucklesin sopeutumiseen esikaupunkielämään ja tarjoaa nautinnollisia vuorovaikutuksia Wachowskin perheen kanssa.
Waden saapuminen kuitenkin laskee jakson tasoa kömpelöllä ja epähauskalla huumorilla. Juoni käynnistyy keinotekoisella kohtaamisella Chief Pachacamackin (äänenä Christopher Lloyd) kanssa, joka käskee Knucklesia kouluttamaan Wadea. Heidän suhteensa puuttuu kehitystä, ja road trip tuntuu pakotetulta.
Konnahahmoina toimivat Agent Willoughby (Ellie Taylor), Agent Mason (Scott Mescudi) ja The Buyer (Rory McCann) ovat vaatimattomia ja unohdettavia. Mescudin ja McCannin roolisuoritukset tuntuvat välinpitämättömiltä, kun taas Taylorin yritykset olla kunnollinen B-luokan konna epäonnistuvat.
Kolmannessa jaksossa esitellään Waden perhe, mukaan lukien hänen ärsyttävä sisarensa Wanda, huonosti suunniteltu hahmo, jonka oletettu sisaruskilpailu Waden kanssa tuntuu pakotetulta ja epämiellyttävältä. Jakso yrittää yhdistää juutalaisia perinteitä Sonic-universumiin, mutta sävyjen ristiriita ja lapsellinen huumori heikentävät emotionaalista resonanssia.
Neljäs jakso, Knucklesin rajallisesta läsnäolosta huolimatta, on yllättävän nautinnollinen. Se sisältää rock-oopperan, joka tiivistää Knucklesin soturikoulutuksen ja esittelee elementtejä Sonic-peleistä. Wade saa hetkeksi voimakkaan liikkeen, mutta ei koskaan käytä sitä uudelleen.
Kaksi viimeistä jaksoa ovat suurimmaksi osaksi tapahtumaköyhiä ja huipentuvat pettymykseen The Buyerin ja hänen robottinsa kanssa. Sarja päättyy äkillisesti ilman merkityksellistä ratkaisua tai vihjeitä tulevista jatko-osista.
