Milloin televisio keksittiin?
Televisio ei keksitty yhdessä yössä, vaan sen kehitys kesti vuosikymmeniä ja vaati lukuisien keksijöiden panosta. Televisioteknologian juuret juontavat 1830- ja 40-luvuille, jolloin kehitettiin lennätin ja puhelin, jotka mahdollistivat viestinnän pitkien matkojen päästä. Vaikka keksijät, kuten Alexander Graham Bell ja Thomas Edison, visioivat laitteita, jotka voisivat lähettää sekä ääntä että kuvaa, Paul Nipkow kehitti vuonna 1884 järjestelmän, joka käytti pyöriviä levyjä kuvien lähettämiseen johtimien kautta – tämä oli mekaanisen television edeltäjä.
1900-luvun alkupuolella siirryttiin mekaanisista järjestelmistä elektronisiin. Boris Rosing ja Alan Archibald Campbell-Swinton sisällyttivät itsenäisesti katodisädeputkia suunnitteluihinsa, mikä tasoitti tietä ensimmäiselle täysin elektroniselle televisiolle. Vladimir Zworykin, Rosingin työn pohjalta, patentoi ”iconoskoopin” vuonna 1923, mikä oli ratkaiseva edistysaskel elektronisessa kuvansiirrossa.
Samaanaikaisesti John Logie Baird saavutti merkittävän virstanpylvään vuonna 1927 esittelemällä ensimmäisen todellisen televisiolähetyksen ryhmälle tiedemiehiä Lontoossa. Bairdin innovaatiot ulottuivat Atlantin yli tapahtuviin lähetyksiin ja väri- ja stereotelevision esittelyihin.
Mustavalkoinen kuva ensimmäisestä julkisesta televisiolähetyksestä New Yorkin maailmannäyttelyssä vuonna 1939, jossa mies puvussa säätää suurta televisiokameraa.
Vuonna 1929 Zworykin esitteli täysin elektronisen järjestelmänsä, joka herätti RCA:n johtohahmon David Sarnoffin huomion. Tunnistaen television valtavan potentiaalin, Sarnoff antoi Zworykinille tehtäväksi jalostaa teknologiaa kaupalliseen käyttöön. Samaan aikaan nuori keksijä Utahista, Philo Farnsworth, oli itsenäisesti kehittänyt toimivan täysin elektronisen televisiojärjestelmän, joka perustui hänen ”kuvanerottimeensa”. Farnsworthin ja RCA:n välille syntyi pitkittynyt oikeuskiista, jossa Farnsworth lopulta voitti merkittävässä patenttipäätöksessä. Huolimatta merkittävästä panoksestaan Farnsworth kohtasi taloudellisia vaikeuksia ja jatkuvia oikeudellisia haasteita.
Vaikka BBC aloitti säännölliset televisiolähetykset vuonna 1936, Sarnoff ja RCA lanseerasivat television amerikkalaiseen valtavirtaan. Vuoden 1939 maailmannäyttely New Yorkissa toimi alustana RCA:lle esitellä televisiota laajemmalle yleisölle, lähettämällä avajaisseremonioita, mukaan lukien presidentti Franklin D. Rooseveltin puheen. Tämä merkitsi käänteentekevää hetkeä television esittelyssä Amerikan kansalle.
Televisioiden käyttöönotto oli aluksi hidasta, ja Yhdysvalloissa oli käytössä vain muutama sata laitetta vuoteen 1940 mennessä. Sotien jälkeisenä aikana televisio koki kuitenkin nopean kasvun. 1940-luvun puoliväliin mennessä televisioasemien määrä Yhdysvalloissa oli kasvanut merkittävästi.
Vuoteen 1949 mennessä suosittujen ohjelmien, kuten ”Texaco Star Theater”, vauhdittamana televisiolaitteiden määrä amerikkalaisissa kodeissa nousi miljoonaan. 1950-luvulla televisio nousi hallitsevaksi viihdemediaksi ohittaen radion suosion. Vuoden 1960 presidentinvaalit korostivat television syvällistä vaikutusta amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja korostivat visuaalisen esityksen merkitystä poliittisessa keskustelussa. Vaatimattomista alkuistaan laboratorioissa ja työpajoissa televisio kehittyi mullistavaksi voimaksi, joka muokkasi ihmisten tapaa käyttää tietoa ja viihdettä.
