Kadonnut lapsi: Tv-sarja menetyksestä ja tuskasta
”Me emme enää koskaan mene uimaan”, vaimoni sanoo. ”Emmekä katsomaan jalkapalloa, emmekä Ranskaan, emmekä ulos talosta. Enkä minä enää näe.” Tämä lause tiivistää BBC1:n draamasarjan ”The Missing” syvällisen vaikutuksen. Sarja käsittelee viisivuotiaan Oliverin tuskallisen katoamisen perheloman aikana Ranskassa. Harryn ja Jack Williamsin veljesten luoma sarja resonoi syvästi katsojien kanssa pakottaen heidät kohtaamaan käsittämättömän ja pohtimaan lapsen menettämisen tuhoisia seurauksia.
Sarja herättää väistämättä vertailuja McCannin tapaukseen ja muihin vähemmän julkisuutta saaneisiin lasten katoamisiin, mikä saa katsojat, erityisesti vanhemmat, kuvittelemaan tällaisen menetyksen käsittämättömän kauhun. ”The Missing” kuvaa mestarillisesti useita sietämättömiä hetkiä, kuten Oliverin väärän havainnon, joka julmasti herättää ja sitten murskaa toiveet, ja hänen äitinsä Emilyn (Frances O’Connor) järkyttävän oivalluksen, että hänen poikansa katoaminen ei ole painajainen.
Yksi erityisen koskettava kohtaus kuvaa paniikin alkuhetkiä, kun Oliver katoaa. Hän ja hänen isänsä Tony (James Nesbitt) ovat tungosta baarissa katsomassa jalkapallon MM-kisojen puolivälierää. Yhtäkkiä Oliver on poissa. Tony etsii epätoivoisesti, hänen huutonsa ”Olly” hukkuvat väkijoukon riemuitsevaan mökään. Kohtaus herättää yleismaailmallisen vanhempien pelon lapsen menettämisestä, sen sairaalloisen kauhun tunteen, joka liittyy noihin ohikiitäviin eron hetkiin. Hughesin perheelle tästä pelosta tulee kuitenkin kauhistuttava todellisuus.
Sarja vahvistaa Tonyn kasvavaa epätoivoa lävistävällä, riitasointuvalla kirkaisulla, joka peittää alleen ääniraidan ja symboloi hänen menetyksensä tuskallista oivallusta. Nesbittin voimakas suoritus välittää raa’an tuskan ja epätoivon isästä, joka kamppailee käsittämättömän kanssa.
”The Missing” välttää melodramaattisuutta ja keskittyy sen sijaan menetykseen ja suruun liittyviin raakaan inhimillisiin tunteisiin. Emotionaalisen ytimen lisäksi sarja avautuu mukaansatempaavana trillerinä, joka kuvaa Oliverin katoamisen tutkintaa. Aluksi poliisin johtamaa etsintää jatkaa myöhemmin Tony eläkkeellä olevan ranskalaisen etsivän avustuksella. Myös brittiläinen lehdistö on mukana, vaikkakin todennäköisesti vähemmän hyvämaineisella tavalla.
Trilleripuoli on taitavasti tehty ja vie tarinaa eteenpäin kahdeksan kiehtovan jakson ajan. Tarina avautuu kuin palapeli, jossa alkuperäinen katoaminen vuonna 2006 muodostaa yhden reunan ja nykyhetken hajanaiset välähdykset toisen. Välissä olevat valtavat puuttuvat palaset edustavat paitsi ratkaisematonta mysteeriä, myös ihmissuhteiden hajoamista, uusien yhteyksien muodostumista ja väistämättömiä sivuvaikutuksia, jotka liittyvät tällaiseen tragediaan.
Sarjassa on jatkuvasti läsnä levottomuuden pohjavirtaus, joka varmistaa, että sairaalloinen menetyksen tunne ei koskaan todellakaan katoa, edes silloin, kun riitasointuva ääniraita on hiljaa. Vaikka ”The Missing” on mukaansatempaava trilleri, se ei koskaan anna katsojien unohtaa sen ytimessä olevaa syvää tuskaa ja menetystä. Tämä ahdistava surun kuvaus nostaa sarjan loistoon, jota televisiossa harvoin nähdään. Sarja ylittää tyypillisen trillerigenren ja tarjoaa syvällisen pohdinnan menetyksen pysyvästä vaikutuksesta ja toivon hellittämättömästä etsinnästä.
Sarjan loisto piilee sen kyvyssä yhdistää saumattomasti trillerin jännittävät elementit ihmisdraaman raakaan emotionaaliseen syvyyteen. ”The Missing” ei ole pelkkää viihdettä; se on ahdistava kuvaus ihmisenä olemisesta, joka jättää pysyvän vaikutuksen kauan lopputekstien jälkeen. Sarja haastaa katsojat kohtaamaan epämukavia totuuksia menetyksestä, surusta ja elämän hauraudesta. Se on osoitus tarinankerronnan voimasta valaista ihmiskokemuksen pimeimpiä nurkkia ja tarjota kurkistus ihmissielun kestävään voimaan.
