Television keksinnön historia

Kaukaisten tapahtumien näkemisen halu on aina kiehtonut ihmiskuntaa. Muinaiset sivilisaatiot turvautuivat lintujen lentokuvioiden tutkimiseen nähdäkseen horisontin taakse. Mahdollisuus todistaa kaukaisia tapahtumia välittömästi pysyi kuitenkin unelmana television keksimiseen asti, joka sai alkunsa odottamattomasta tieteellisestä löydöstä.

Vuonna 1872 englantilainen lennätininsinööri Joseph May törmäsi erikoiseen ilmiöön kokeillessaan materiaaleja Atlantin ylittävää kaapelia varten. Hän havaitsi, että seleenilangan sähkönjohtavuus vaihteli auringonvalolle altistuessaan. Tämä näennäisesti merkityksetön havainto loi perustan valon muuntamiselle sähköisiksi signaaleiksi, joka on ratkaiseva periaate television tulevalle kehitykselle.

Tämä läpimurto tasoitti tietä ranskalaiselle insinöörille Maurice Leblancille, joka vuonna 1880 julkaisi uraauurtavan artikkelin, jossa hän hahmotteli kuvan skannauksen konseptin. LeBlanc visioi järjestelmän, jossa valosähköinen kenno analysoisi kuvaa järjestelmällisesti osa osalta ja lähettäisi kunkin segmentin valon voimakkuuden. Nämä tiedot rekonstruoitaisiin sitten vastaanottopäässä ja luotaisiin alkuperäinen kuva rivi riviltä, aivan kuten tekstin lukeminen. Leblancin skannauskonseptista, jossa käytetään yhtä kanavaa koko kuvan lähettämiseen, tuli television tekniikan kulmakivi.

Vaikka LeBlanc ei pystynyt rakentamaan toimivaa laitetta, saksalainen insinööri Paul Nipkow kehitti konseptia skannauslevyn keksinnöllään vuonna 1884. Nipkowin patentoitu ”Elektrisches Telescop” käytti pyörivää levyä, jossa oli spiraalimaisia reikiä kuvan skannaamiseksi rivi riviltä, jolloin valo pääsi läpi ja sitä voitiin analysoida. Tästä mekaanisesta skannausmenetelmästä tuli ratkaisevan tärkeä television tulevalle kehitykselle.

Näiden perustalaisten löytöjen pohjalta John Logie Baird Britanniassa ja Charles Francis Jenkins Yhdysvalloissa kehittivät itsenäisesti ensimmäiset toimivat televisiojärjestelmät. Jenkins lähetti vuonna 1922 radioaaltojen kautta still-kuvan, kun taas Baird saavutti virstanpylvään lähettämällä elävän ihmiskasvon vuonna 1925, mikä merkitsi television todellista syntymää. Constantin Perskyin vuonna 1900 keksimällä termillä ”televisio” oli vihdoin käytännön sovellus.

Alkuperäiset reaktiot televisioon vaihtelivat skeptisyydestä suoranaiseen hylkäämiseen. Varhaiset artikkelit kyseenalaistivat sen käytännöllisyyden ja kannattavuuden ja epäilivät sen viihdearvoa. Tästä negatiivisuudesta huolimatta Baird ja Jenkinsin kaltaiset pioneerit jatkoivat työtä, mikä johti AT&T:n julkisiin demonstraatioihin vuonna 1927 ja GE:n säännöllisiin lähetyksiin vuonna 1928, vaikkakin alkeellisella sisällöllä.

Jenkins jopa alkoi myydä televisiopaketteja ja perusti oman aseman, joka esitteli yksinkertaisia piirrettyjä. Baird teki yhteistyötä BBC:n kanssa vuonna 1929 säännöllisten lähetysten tuottamiseksi, mikä käynnisti ensimmäisen ”televisiobuumin”. Alhainen resoluutio, välkkyvät kuvat ja yksinkertainen ohjelmointi johtivat kuitenkin pian innostuksen laskuun. Tästä takaiskusta huolimatta tutkimus jatkui ja keskittyi elektronipohjaisten teknologioiden potentiaaliin, mikä tasoitti tietä television tekniikan tuleville edistysaskelille.