Pieni ihme: Muistoja robottisitcomista
1980-luku oli ainutlaatuinen aika televisiolle, täynnä tilannekomedioita, jotka käsittelivät erilaisia teemoja. Yksi sarja, joka erottuu edukseen, oli Pieni ihme. Vuonna 1985 debytoinut sarja keskittyi Lawsonin perheeseen, joka otti kotiinsa robotin nimeltä Vicki. 10-vuotiaan tytön näköiseksi suunniteltu Vicki omasi yli-inhimillisiä kykyjä, mikä lisäsi scifi-vivahteen tyypilliseen perhekomediaan.
Pienen ihmeen lähtökohta, tarttuva tunnuskappale ”muovista tehdystä tytöstä”, teki siitä varmasti unohtumattoman. Vaikka sarjaa saatetaan pitää nykyään kliseisenä, kulissien takaiset tarinat ja sen pysyvä vaikutus popkulttuuriin ovat tutkimisen arvoisia.
Pienessä ihmeessä Tiffany Brissette näytteli Vickiä, robottityttöä, joka asui keksijäisänsä Tedin (Dick Christie), hänen vaimonsa Joanin (Marla Pennington) ja heidän poikansa Jamien (Jerry Supiran) kanssa. Brissetten haasteena oli kuvata Vickin robottimaista luonnetta säilyttäen monotonisen äänen ja tunteettoman olemuksen koko sarjan ajan. Tämä osoittautui vaikeaksi nuorelle näyttelijälle, joka oli luonnostaan lahjakas laulamisessa, tanssimisessa ja monissa muissa taidoissa, joita hän ei voinut esitellä Vickinä.
Näyttelijöiden haasteiden lisäksi sarjan erikoistehosteet, jotka ovat nykystandardien mukaan alkeellisia, lisäsivät oman kerroksensa monimutkaisuutta. Vickin pään pyöriminen tai raskaiden esineiden vaivaton nostaminen vaati tuntikausia kuvaamista varhaisella vihreän näytön tekniikalla. Näissä kohtauksissa Vicki oli usein yksin minimoimaan muiden näyttelijöiden pitkän prosessin läpikäymistä.
Näyttelijöiden kerrotaan tulleen hyvin toimeen keskenään ja kuvailleen itseään ”yhdeksi suureksi onnelliseksi perheeksi”. Lapsinäyttelijöiden vanhempien välillä syntyi kuitenkin jännitteitä, mikä loi haastavan ilmapiirin kulissien taakse. Erimielisyydet ulottuivat jopa lasten koulutukseen, ja kuvauspaikalla tarvittiin kolmea erillistä opettajaa. Näistä vaikeuksista huolimatta sarja resonoi yleisön kanssa, erityisesti kansainvälisesti, missä se dubattiin useille kielille.
Brissetten vanhetessa sarjan kirjoittajilla oli vaikeuksia sisällyttää hänen fyysisiä muutoksiaan juoneen. Esille otettiin selityksiä, kuten Tedin pidentävän Vickin niveliä, ja tuotantoaikatauluja muutettiin taukojen ja ikääntymisen havaittavien vaikutusten minimoimiseksi. Yritysten väliset erimielisyydet johtivat kuitenkin lopulta sarjan peruuttamiseen neljän kauden jälkeen, jolloin finaali jäi ilman lopullista päätöstä.
Äkillisestä lopusta huolimatta Pieni ihme jatkoi uusintoina vuosia ja vakiinnutti paikkansa televisiohistoriassa. Vaikka sitä usein pilkataan juustomaisesta lähtökohdasta ja erikoistehosteista, sarja on edelleen nostalginen suosikki monille. Näyttelijät ovat kulkeneet erilaisia polkuja sarjan päättymisen jälkeen, Brissetten jätettyä näyttelemisen ja Supiranin kohdattua henkilökohtaisia haasteita ennen vakauden löytämistä.
Pieni ihme on edelleen kiehtova esimerkki 1980-luvun televisiosta, joka esittelee tilannekomedioiden ja erikoistehosteiden kehitystä. Olipa sitä sitten pidetty kulttuuri-ilmiönä tai koomisena outona, sarjan pysyvä läsnäolo popkulttuurissa on kiistaton. Se muistuttaa yksinkertaisemmasta ajasta televisiossa ja herättää edelleen keskusteluja sen paikasta robottiteemaisen viihteen joukossa.
