TV:n hohde: Todellisuutta ja fantasiaa elokuvassa ”I Saw the TV Glow”
Elokuva ”I Saw the TV Glow” syventyy television syviin vaikutuksiin hahmojensa elämään, erityisesti Oweniin, jonka tiukkojen vanhempien televisiosääntöjen alaisena elämä on. Televisiosta tulee sekä Owenille että hänen ystävälleen Maddyille pakokeino arjen todellisuudesta, ja se tarjoaa heille lohtua heidän intohimoisesti seuraamansa ”The Pink Opaque” -ohjelman fantastisessa maailmassa. Elokuva korostaa television eristävää luonnetta, sillä jopa Owenin työskennellessä elokuvateatterissa yleisö on poissa, korvattuina kotona televisiota katsovilla ihmisillä. Tämä painottaa television kykyä luoda yksityinen pakopaikka, joka irrottaa yksilöt yhteisistä kokemuksista ja voi pahentaa yksinäisyyden tunteita.
Elokuvan visuaalinen kieli alleviivaa television muuttuvaa roolia Owenin elämässä. Varhaiset kohtaukset heijastavat ”The Pink Opaque” -ohjelman kirkkaita värejä, jotka symboloivat Owenin läheisyyttä fantasiaan ja nuoruuden rajattomiin mahdollisuuksiin. Kun hän ikääntyy ja etääntyy ohjelmasta, elokuva omaksuu tummemman paletin, jota hallitsevat ankarat loisteputkivalot, jotka heijastavat hänen kasvavaa pettymystään ja vetäytymistään. Tämä visuaalisen sävyn muutos on rinnakkainen Owenin matkaan nuoruuden television fantasiaan uppoutumisesta synkempään todellisuuden kohtaamiseen. Kertomus, jota Owenin neljännen seinän rikkoutumiset rytmittävät, korostaa tätä siirtymää entisestään, jolloin näyttelijä Justice Smith voi välittää kasvavaa tyhjyyden ja irrallisuuden tunnetta huolimatta myöhemmistä onnellisuusväitteistä.
”I Saw the TV Glow” käsittelee hienovaraisesti sukupuoli-identiteetin teemoja ja itsensä löytämisen haasteita. Ohjaaja Jane Schoenbrun kuvailee elokuvaa ”munankuoren rikkoutumisen” hetkeksi, käänteentekeväksi vaiheeksi transsukupuolisen ihmisen matkalla kohti todellisen sukupuoli-identiteettinsä ymmärtämistä. Elokuvan monitulkintainen kerronta ja abstrakti kuvasto kutsuvat katsojat tulkitsemaan sen viestiä henkilökohtaisesti, ja se resonoi niiden kanssa, jotka ovat kokeneet samanlaisia kamppailuja itsensä löytämisen ja yhteenkuuluvuuden etsimisen kanssa. Tämä metaforinen yhteys television muuttavan voiman ja päähenkilön henkilökohtaisen muutoksen välillä tekee elokuvasta ainutlaatuisen identiteetin tutkimuksen.
Vaikka ”I Saw the TV Glow” ei olekaan eksplisiittisesti kauhu- tai mysteerielokuva, se herättää levottomuuden ja itsetutkiskelun tunteen, kun Owen kamppailee identiteettinsä ja pettymyksensä kanssa. Elokuvan avoin luonne mahdollistaa useita tulkintoja ja kutsuu katsojat pohtimaan sen teemoja henkilökohtaisella tasolla. Elokuvan pysyvä vaikutus piilee sen kyvyssä herättää keskustelua ja pohdintaa, jättäen yleisön pohtimaan identiteetin monimutkaisuutta, pakopaikkojen houkutusta ja television syvällistä vaikutusta todellisuuskäsitykseemme. Tämä tekee elokuvasta arvokkaan taideteoksen niille, jotka ovat kiinnostuneita television vaikutuksesta yhteiskuntaan ja yksilön psykologiaan.
