Television historia: Milloin se keksittiin?
Televisiota ei keksitty yhdessä yössä, vaan se oli vuosikymmeniä kestäneiden löytöjen ja innovaatioiden sarja. Vaikka kukaan ei voi ottaa kunniaa keksinnöstä yksin, sen kehityksen aikajanan ymmärtäminen paljastaa kiehtovan tarinan kekseliäisyydestä ja yhteistyöstä.
Varhaiset ideat kuvien siirtämisestä juontavat juurensa 1800-luvulle, ja ne pohjautuivat lennättimen ja puhelimen kaltaisiin edistysaskeliin. Paul Nipkowin ”sähköinen teleskooppi” vuodelta 1884, joka käytti pyöriviä levyjä kuvien lähettämiseen, pidetään mekaanisen television varhaisena muotona.
Tällä mekaanisella järjestelmällä oli kuitenkin rajoituksensa. 1900-luvun alkupuolella siirryttiin elektronisiin järjestelmiin, jotka käyttivät katodisädeputkia. Boris Rosing ja Alan Archibald Campbell-Swinton tutkivat tätä tekniikkaa itsenäisesti ja tasoittivat tietä tuleville läpimurroille. Vladimir Zworykin, Rosingin työn pohjalta, patentoi ”iconoskoopin” vuonna 1923, mikä oli merkittävä edistysaskel elektronisessa television lähetyksessä.
Samaanaikaisesti John Logie Baird saavutti merkkipaalun vuonna 1927 ensimmäisellä julkisesti esitellyllä toimivalla televisiojärjestelmällä. Myöhemmin hän perusti Baird Television Development Companyn, joka saavutti ensimmäisen Atlantin ylittävän televisiolähetyksen vuonna 1928. Baird tunnetaan myös väri- ja stereotelevision esittelystä.
Zworykinin täysin elektroninen järjestelmä, joka esiteltiin vuonna 1929, herätti RCA:n johtohahmon David Sarnoffin huomion. Tunnistaessaan television potentiaalin Sarnoff palkkasi Zworykinin kehittämään tekniikkaa edelleen.
Samaan aikaan nuori keksijä Philo Farnsworth kehitti itsenäisesti oman elektronisen televisiojärjestelmänsä. Hänen teini-ikäisenä keksimänsä ”kuvanerotin” muodosti keksinnön perustan. Farnsworthin ja RCA:n välille syntyi pitkittynyt oikeustaistelu, jossa Farnsworth lopulta voitti patenttikiistan. Merkittävästä panoksestaan huolimatta Farnsworth kohtasi taloudellisia haasteita ja kuoli suhteellisen tuntemattomana.
Visionäärisenä johtajana Sarnoff tunnisti television mullistavan potentiaalin. Hyödyntämällä RCA:n resursseja ja NBC:n lähetyskapasiteettia hän esitteli television amerikkalaisille vuoden 1939 maailmannäyttelyssä. Tämä tapahtuma oli käänteentekevä hetki television historiassa, sillä se esitteli sen kykyjä laajemmalle yleisölle.
Television alku oli hidas, ja Yhdysvalloissa oli käytössä vain muutama sata televisiota vuonna 1940. Median suosio kuitenkin kasvoi sodanjälkeisenä aikana. Suosittujen ohjelmien, kuten Texaco Star Theaterin, debyytti vauhditti kysyntää, ja vuonna 1949 Yhdysvalloissa oli käytössä yli miljoona televisiota.
1950-luku oli television nousukausi, ja siitä tuli kodin viihteen hallitseva muoto. Vuoteen 1955 mennessä yli puolella amerikkalaisista kotitalouksista oli televisio. Tämä nopea laajentuminen johti uusien asema- ja ohjelmatuotantojen syntymiseen, mikä vahvisti television keskeistä asemaa amerikkalaisessa kulttuurissa. Vuoden 1960 presidentinvaalit ja John F. Kennedyn ja Richard Nixonin televisioidut väittelyt korostivat television syvällistä vaikutusta politiikkaan ja julkiseen mielipiteeseen.
Televisio kehittyi edelleen värilähetysten myötä 1960-luvulla, kaapelitelevision 1970-luvulla ja teräväpiirtotelevision 1990-luvun lopulla. 2000-luku toi mukanaan uuden merkittävän muutoksen digitaalisten alustojen ja suoratoituspalveluiden nousun myötä, jotka tarjoavat katsojille ennennäkemättömän pääsyn sisältöön eri laitteilla. Vaikka television katselutavat ovat muuttuneet dramaattisesti, Zworykinin ja Farnsworthin kaltaisten keksijöiden uraauurtamat elektronisen television perusperiaatteet ovat edelleen tämän kaikkialla läsnä olevan teknologian ytimessä.
