Ruokaa ja mainoksia afroamerikkalaisissa tv-ohjelmissa
Afroamerikkalaiset kotitaloudet katsovat televisiota enemmän kuin amerikkalaiset kotitaloudet keskimäärin – 75 tuntia viikossa verrattuna 52 tuntiin – ja he katsovat todennäköisemmin ohjelmia, joissa on pääasiassa afroamerikkalaisia hahmoja. Afroamerikkalaisilla on myös korkeampi lihavuuden esiintyvyys kuin amerikkalaisilla yleensä (27 % vs. 19 %). Television katselua on aiemmin yhdistetty lihavuuteen. Televisioidut kuvat tuotteista, kuten alkoholista ja tupakasta, ovat lisänneet näiden tuotteiden käyttöä haitallisista terveysvaikutuksista huolimatta. Tämä herättää kysymyksiä tiettyihin rotu- ja etnisiin ryhmiin kohdistettujen televisio-ohjelmien terveyteen liittyvästä sisällöstä. Tässä tutkimuksessa verrattiin ruoan ja siihen liittyvän mainonnan esittämistä suosituissa afroamerikkalaisissa televisio-ohjelmissa ja yleisohjelmissa.
Tutkimuksessa analysoitiin neljää katsotuinta tilannekomediaa sekä yleisön että afroamerikkalaisen yleisön keskuudessa (Nielsenin syksyn 1999 luokitusten perusteella). Yleisön suosituimmat ohjelmat esitettiin NBC:llä, kun taas afroamerikkalaisten suosituimmat ohjelmat esitettiin WB:llä ja UPN:llä. Tutkijat tallensivat ruoan ja juomien mainitsemisen tai näyttämisen ruudulla sekä hahmojen demografiset tiedot (rotu/etnisyys, sukupuoli, ikä ja paino). Mainokset luokiteltiin ruokatyypin mukaan (esim. karkit, virvoitusjuomat).
Ohjelmat ja mainokset koodattiin ennalta määritellyn taulukon avulla. Tilastollista analyysia käytettiin kahden ohjelmatyypin vertaamiseen. Riippumaton koodaaja tarkasteli osan ohjelmista varmistaakseen tiedonkeruun tarkkuuden ja johdonmukaisuuden. Koodaajien välillä oli korkea yksimielisyys sisällön eri näkökohdista.
Tulokset osoittivat, ettei kahden ohjelmatyypin välillä ollut merkittävää eroa ruokaan liittyvien jaksojen määrässä. Afroamerikkalaisiin kohdistetuissa ohjelmissa oli kuitenkin merkittävästi enemmän ruokamainoksja puolen tunnin aikana (4,8 vs. 2,9). Lisäksi näissä mainoksissa mainostettiin todennäköisemmin karkkeja ja hiilihapollisia virvoitusjuomia. Demografinen analyysi paljasti, että afroamerikkalaisissa ohjelmissa oli suurempi prosenttiosuus ylipainoisia ja nuoria hahmoja.
Vaikka tutkimus ei voinut osoittaa suoraa syy-yhteyttä televisioitujen ruokaviestien ja lihavuuden välillä, se korostaa mahdollisesti huolestuttavia trendejä. Lihavuuteen vaikuttaa lukuisia tekijöitä, mutta television katselu on tunnistettu yhdeksi mahdolliseksi tekijäksi. Sekä television katselun sisältö että passiivinen luonne voivat edistää epäterveellisiä käyttäytymismalleja. Katsojat usein matkivat ruudulla näkyviä käyttäytymismalleja, mukaan lukien ruoan kulutusta.
Ylipainoisten hahmojen suurempi esiintyvyys afroamerikkalaisissa ohjelmissa saattaa heijastaa todellisuutta, mutta se voi myös normalisoida epäterveellistä painoa. Nuorten hahmojen runsaus näissä ohjelmissa saattaa selittää lisääntynyttä ruokamainoksintaa, kun otetaan huomioon nuorten katsojien alttius mainosten vaikutuksille. Jos nämä trendit jatkuvat, afroamerikkalaiset yleisöt saattavat altistua suhteettomasti viesteille, jotka edistävät epäterveellisiä ruokavalintoja. Tutkimus ehdottaa, että tarvitaan lisää tutkimusta näiden erojen pitkän aikavälin vaikutusten selvittämiseksi televisiosisällössä ja mainonnassa.
